Oon nyt ollu monena aamuna aika vihanen. Kun meen kouluun niin oon niin
vihanen että kaikki näyttää uivan mustassa sumussa. Mä en jaksa
säätämistä. Sitte jonkin ajan päästä oon taas ihan hyvällä mielellä.
Tosin tänään
oon syöny liikaa. Mun kaverit meni syömään ja ois ollu tosi outoa jos
en ois menny niitten kanssa. Nyt oon pallo. Ja mä tiiän että mun on
pakko syödä lisää, koska mun poikaystävä aatteli että syyään jotain ja
katotaan leffaa illalla.
Mä soitin
itteni psykologin jonoon ma aamuna kun olin oksentanu ja syöny ja
oksentanu ja syöny. Meni vaan hermot, mä en halua yrjötä. Se on niin
yäk. Mä yrjöön aina suihkussa, sillo kukaan ei kuule ja kaikki
huuhtoutuu heti näkyvistä. Samalla voin huuhdella hampaitani vaikka ei
se oikein mitään auta. Nyt mulla on kummallinen paniikki tosta
psykologiajasta, en haluu mennä sinne kun en halua mitään lääkitystä
tai hoitoa. Haluisin vaan olla laiha ja ihan normaalilla tavalla.
Sillei että oppis syömään aina vaan tietyn verran ihan luonnollisesti.
Niin kuin muut ihmiset tekee. Tai jotkut. Koulussa on yks
sellanen tosi pieni ja söpö ja laiha tyttö joka on kaikessa muutenkin
hyvä. Ja kun mä katon itteeni, nään löysän ruman hirviön. Ja mua
suututtaa mennä kouluun. Oon itelleni vaan vihainen.
Mä oon
aatellu että jos syön tasasesti mutta vähän niin sitte laihdun. Joku
700-1000 kaloria päivässä. Kestää kauemmin mutta mä en kestä
oksentamista. Mä en vaan pysty paastoamaan, koska aina kun alotan
syömään nälkäkuurin jälkeen, karkaa mopo käsistä ja syön aivan
julmetusti.
torstai, 9. lokakuu 2008