Oon nyt ollu monena aamuna aika vihanen. Kun meen kouluun niin oon niin vihanen että kaikki näyttää uivan mustassa sumussa. Mä en jaksa säätämistä. Sitte jonkin ajan päästä oon taas ihan hyvällä mielellä.

Tosin tänään oon syöny liikaa. Mun kaverit meni syömään ja ois ollu tosi outoa jos en ois menny niitten kanssa. Nyt oon pallo. Ja mä tiiän että mun on pakko syödä lisää, koska mun poikaystävä aatteli että syyään jotain ja katotaan leffaa illalla.
 
Mä soitin itteni psykologin jonoon ma aamuna kun olin oksentanu ja syöny ja oksentanu ja syöny. Meni vaan hermot, mä en halua yrjötä. Se on niin yäk. Mä yrjöön aina suihkussa, sillo kukaan ei kuule ja kaikki huuhtoutuu heti näkyvistä. Samalla voin huuhdella hampaitani vaikka ei se oikein mitään auta. Nyt mulla on kummallinen paniikki tosta psykologiajasta, en haluu mennä sinne kun en halua mitään lääkitystä tai hoitoa. Haluisin vaan olla laiha ja ihan normaalilla tavalla. Sillei että oppis syömään aina vaan tietyn verran ihan luonnollisesti. Niin kuin muut ihmiset tekee. Tai jotkut. Koulussa  on yks sellanen tosi pieni ja söpö ja laiha tyttö joka on kaikessa muutenkin hyvä. Ja kun mä katon itteeni, nään löysän ruman hirviön. Ja mua suututtaa mennä kouluun. Oon itelleni vaan vihainen.

Mä oon aatellu että jos syön tasasesti mutta vähän niin sitte laihdun. Joku 700-1000 kaloria päivässä. Kestää kauemmin mutta mä en kestä oksentamista. Mä en vaan pysty paastoamaan, koska aina kun alotan syömään nälkäkuurin jälkeen, karkaa mopo käsistä ja syön aivan julmetusti.