torstai, 9. lokakuu 2008

Liikaa

Oon nyt ollu monena aamuna aika vihanen. Kun meen kouluun niin oon niin vihanen että kaikki näyttää uivan mustassa sumussa. Mä en jaksa säätämistä. Sitte jonkin ajan päästä oon taas ihan hyvällä mielellä.

Tosin tänään oon syöny liikaa. Mun kaverit meni syömään ja ois ollu tosi outoa jos en ois menny niitten kanssa. Nyt oon pallo. Ja mä tiiän että mun on pakko syödä lisää, koska mun poikaystävä aatteli että syyään jotain ja katotaan leffaa illalla.
 
Mä soitin itteni psykologin jonoon ma aamuna kun olin oksentanu ja syöny ja oksentanu ja syöny. Meni vaan hermot, mä en halua yrjötä. Se on niin yäk. Mä yrjöön aina suihkussa, sillo kukaan ei kuule ja kaikki huuhtoutuu heti näkyvistä. Samalla voin huuhdella hampaitani vaikka ei se oikein mitään auta. Nyt mulla on kummallinen paniikki tosta psykologiajasta, en haluu mennä sinne kun en halua mitään lääkitystä tai hoitoa. Haluisin vaan olla laiha ja ihan normaalilla tavalla. Sillei että oppis syömään aina vaan tietyn verran ihan luonnollisesti. Niin kuin muut ihmiset tekee. Tai jotkut. Koulussa  on yks sellanen tosi pieni ja söpö ja laiha tyttö joka on kaikessa muutenkin hyvä. Ja kun mä katon itteeni, nään löysän ruman hirviön. Ja mua suututtaa mennä kouluun. Oon itelleni vaan vihainen.

Mä oon aatellu että jos syön tasasesti mutta vähän niin sitte laihdun. Joku 700-1000 kaloria päivässä. Kestää kauemmin mutta mä en kestä oksentamista. Mä en vaan pysty paastoamaan, koska aina kun alotan syömään nälkäkuurin jälkeen, karkaa mopo käsistä ja syön aivan julmetusti.

torstai, 2. lokakuu 2008

En oksenna

Olen tehnyt päätöksen. Jälleen kerran: En oksenna. Nyt melkein viikko sinnitelty ilman sormia kurkussa. Maanantaina oksensin ja silloin jäi nenään sisälle pätkä omenankuorta joka sattui aika pirusti. Onneksi sain niistettyä sen ulos. Sitten ostin kiillettä vahvistavaa suuvettä ja aattelin että nyt tää ökääminen loppuu ennen kuin hampaat syöpyy pois.

 Mä pelkään(ja oikeastaan toivon) että tää kääntyy vielä anoreksian suuntaan, tai siis kun ei enää saa oksentaa syömiään ruokia ulos ne pitää jättää syömättä. Mun tekee vaan aina mieli. Ihminen on luotu syömään ja varastoimaan energiaa rasvana kehoonsa. Mä tahtoisin täydellisen hallinnan ittestäni: kehosta ja mielestä.

Pitää yrittää tsempata oksennuslakossa, koska mie tiiän että jos mä yhenkin kerran raksahdan syömään yhtään enemmän en enää pysty lopettamaan. Jatkan niin pitkään että sattuu koska on ihan sama paljonko syö kun se pitää kuitenkin jotenkin saada pihalle. Voiluoja, en tahdo raksahtaa.

sunnuntai, 20. tammikuu 2008

Pläskiä

Taas meni pieleen, olin 4 päivää lähes syömättä mutta sitten Ilves halusi ostaa rullakebabit ja mun oli pakko syödä. Ja kyllähän mä tykkäänkin syödä, ei siinä. Eilen kun lähdin kavereitten kanssa ulos viettämään iltaa niin ehdotin Ilvekselle että mitä jos tehään yhessä ruokaa. Sille tuli siitä kai vähän paha mieli siitä että mä olin menossa ulos, se olisi halunnut olla mun kanssa. Syötiin sitten spagettia. Ja tänä aamuna söin sen rullakebabin jämät baareilun jälkeen. Ja leipää ja omenan ja päärynän ja jugurttia.

 Musta tuntuu vaan että mitä enemmän mä liikun niin sitä enemmän mä lihon. Mun tissitkin on kasvanu hirveesti, mä olin ennen 75 b, NYT 65 D/E. Ja pituus on pysyny samana, 162 ja painoa joku 54. Kamalaa. Mistä noi meijerit ja kilot on tullu. Mä en keksi muuta kun että oon lihonu, ja mä oonkin, pitäis saada väh. 5 kiloa pois. Mä liikun jo niin paljon että pitää karsia ruokaa. Mutta se on vaikeempaa kun Ilves tahtoo syödä ja se syö enemmän kun mä ja tahtoo että mäkin syön.

Mulla on tarve olla laihempi ja näyttää paremmalta, mä en halua joutua häpeemään. Mä en enää syö muute ku jos on pakko.


torstai, 4. lokakuu 2007

Oi rumuus.

Mä oon kamalan ruma.
Mitä enemmän jumppaan, sitä enemmän tähtimäiset verisuonet lisääntyvät jaloissani, suuret lommottavat suonet eivät taas liiku vaan pysyvät siellä missä aina, kenties laajentuen hitaasti. Sellu ei katoa mihinkään, jalka tärähtää inhottavasti kun isken jalkaa lattiaan tai potkin. Naama alkaa valua alas. Pienet rypyt vaeltavat silmien alta kohti finnejä. Eihän sen niin pitäisi vielä kai mennä mutta menee vaan.

Tein inhokkilistan ystäväni kehotuksesta, siihen tuli 29 kohtaa. Voin sitten kuulema katsella sitä.  Tiivistäen:

1. Jalat: suuria verisuonia näkyvillä, osa lommottaa
2. Jalat: pieniä tähtimäisiä verisuonia
3. Jalat: sellua ja rasvaa pitkin reisiä
4. Jalat: paksut pohkeet ja läskit varpaat
5: Pylly: läskiä hyllyy lihasten päällä
6. Keho: ohut iho, paksujuurtiset mustat ihokarvat joita ei voi poistaa, jos nyppii niin repeytyy ihoa   mukaan, jos höylää niin juuret kuultavat ihon alta
7: Vatsa: Löysää vatsan päällä
6: Rinnat: Toinen on hiukan suurempi, suuria verisuonia kuultaa läpi
7. Dekoltee: verisuonia, verisuonia
8. Kasvot: mustapäitä ja finnejä, finnien arpia
9. Kasvot: couperosaa? Punoitusta, tummat silmänaluset, silmänalusryppyjä
10. Kasvot: ei poskipäitä, poskinahka on löllö ja roikkuva, otsa pallomainen
11. Nenä: on hyppyri
12. Kädet: täälläkin verisuonia, kämmenissä

Hampaat ok, selkä nykyisellään ok.

Suurimmat pahikset ovat siis jalka-perse-reisi alue, verisuonet ja kasvot. Se tiedettiinkin jo.

keskiviikko, 3. lokakuu 2007

Musta tuntuu että

Uuh kävin tänään varaamassa ajan terkkarille näistä hirveistä verisuonista. Argh. Maanantaina sitte nähdään miten käy ja pitääkö ottaa opintolaina että saa jalat kuntoon. . :(

Koko päivän taas kykkinyt koulussa, ei jotenkin jaksa, päivä kestää ikuisuuden. Ja silti aika juoksee. Mua pelottaa. Multa vaaditaan liikaa, en vaan repeydy kaikkeen.
Mä vanhenen tosi nopeesti, jotenkin nyt viimesen kahen kk aikana on aivan alkanut rupsahtaa, vaikka liikun yhä enemmän ja enemmän ja juon vettä ja yritän nukkua ja pitää jalkoja ylhäällä. Kaverit sanoo että vika on mun silmissäni, että etin ittestäni vikoja.
Oon hirveen iso, rakenteeltani, haluaisin olla pienempi ja sirompi ja söpömpi. Olen Jättiläistyttö jolla on eriparitissit ja suonia paksuissa jaloissaan.
Koko ajan hirvee nälkä, tekis mieli vaan syödä. Enpäs syö hähhähhää.


Minulla ei oo aikaa nukkua, liikaa hommaa ja silti istun täällä. Pitäis lukea tenttiin.
Lisäksi oon vähän ihastunut, taas. Se poika on samassa ryhmässä kun mä ja ollaan juteltu ja se on mun mielestä kiva. En viiti ees yrittää, päähän siitä potku vaan tulee. Katselen sivusta, toinen vieköön.
Tahdon rakastua, tahdon sen tunteen takaisin, tahdon.

Montakohan persoonaa mulla oikeen on?