Olen tehnyt päätöksen. Jälleen kerran: En oksenna. Nyt melkein viikko sinnitelty ilman sormia kurkussa. Maanantaina oksensin ja silloin jäi nenään sisälle pätkä omenankuorta joka sattui aika pirusti. Onneksi sain niistettyä sen ulos. Sitten ostin kiillettä vahvistavaa suuvettä ja aattelin että nyt tää ökääminen loppuu ennen kuin hampaat syöpyy pois.

 Mä pelkään(ja oikeastaan toivon) että tää kääntyy vielä anoreksian suuntaan, tai siis kun ei enää saa oksentaa syömiään ruokia ulos ne pitää jättää syömättä. Mun tekee vaan aina mieli. Ihminen on luotu syömään ja varastoimaan energiaa rasvana kehoonsa. Mä tahtoisin täydellisen hallinnan ittestäni: kehosta ja mielestä.

Pitää yrittää tsempata oksennuslakossa, koska mie tiiän että jos mä yhenkin kerran raksahdan syömään yhtään enemmän en enää pysty lopettamaan. Jatkan niin pitkään että sattuu koska on ihan sama paljonko syö kun se pitää kuitenkin jotenkin saada pihalle. Voiluoja, en tahdo raksahtaa.