Olen tehnyt päätöksen. Jälleen kerran: En oksenna. Nyt melkein viikko
sinnitelty ilman sormia kurkussa. Maanantaina oksensin ja silloin jäi
nenään sisälle pätkä omenankuorta joka sattui aika pirusti. Onneksi
sain niistettyä sen ulos. Sitten ostin kiillettä vahvistavaa suuvettä
ja aattelin että nyt tää ökääminen loppuu ennen kuin hampaat syöpyy
pois.
Mä
pelkään(ja oikeastaan toivon) että tää kääntyy vielä anoreksian
suuntaan, tai siis kun ei enää saa oksentaa syömiään ruokia ulos ne
pitää jättää syömättä. Mun tekee vaan aina mieli. Ihminen on luotu
syömään ja varastoimaan energiaa rasvana kehoonsa. Mä tahtoisin
täydellisen hallinnan ittestäni: kehosta ja mielestä.
Pitää yrittää
tsempata oksennuslakossa, koska mie tiiän että jos mä yhenkin kerran
raksahdan syömään yhtään enemmän en enää pysty lopettamaan. Jatkan niin
pitkään että sattuu koska on ihan sama paljonko syö kun se pitää
kuitenkin jotenkin saada pihalle. Voiluoja, en tahdo raksahtaa.
torstai, 2. lokakuu 2008